Aloitetaan kristinuskosta näin ylipäätänsä.

"Kristinusko on monoteistinen eli yksijumalainen uskonto ja kannattajamäärältään maailman suurin. Sen kannattajia on tämän päivän maailmassa 2,1 miljardia eli noin kolmasosa maailman väestöstä", kertoo Wikipedia, "kehittynyt juutalaisuudesta".

Jeesus
Jumala
Neitsyt Maria
Raamattu
Risti

Edelliset "käsitteet" ovat varmasti tuttuja monelle meistä.

Kristinuskolla on mielestäni käsittämättömän mielenkiintoinen ja värikäs historia, aina Jeesuksen syntymästä Englannin raformaatioon ja muiden protestanttisten kirkkojen syntyyn. Kävin lukion kirkkohistorian kurssin ensimmäisenä opiskeluvuotena ja sain siitä paljon irti, kurssin sisältö oli niin mielenkiintoinen ja runsas ja tietysti olihan opettajakin mukava. Kurssin arvosanaksi sain täyden 10, koska jaksoin aina hyvin lukea läksyt, joten mielestäni koe oli helppo. En kuitenkaan aio kirjoittaa uskontoa ylioppilaskokeissa.

Kuulun monien muiden suomalaisten tapaan luterilaiseen kirkkoon, vaikka en uskokaan. Vietän joulua ja pääsiäisenä syön kaikenlaista, ynnä muuta sellaista. Olen siis tapakristitty. Haluaisin erota kirkostani, koska en näe, että kirkosta olisi mitään hyötyä, en usko, en halua maksaa kirkollisveroa. Siinä on jo riittävästi syitä, miksi erota kirkosta.

Olen siis käynyt rippikoulun. En kuitenkaan ollut rippikoululeirillä, sillä rakkaan äitini mielestä 120 euron leirimaksu oli turhan kallis, entisaikaan kun rippikoululeiri ei maksanut mitään! Miksi rippikoululeiri maksaa nykyisin?
Eräs ystäväni erosi kirkosta viime vuonna koulun alettua. Pari viikkoa myöhemmin hän sai kirjeen kirkolta, jossa kyseltiin miksi hän on eronnut kirkosta ja nyt hän ei voi enää mennä kirkossa naimisiin tai olla jonkun lapsen kummi. Lisäksi kirjeen lopussa oli joitain osotteita ja numeroita missä voi keskustella ja liittyä kirkkoon uudestaan. Mielenkiintoista toimintaa.

Älkää nyt luulko, että vähättelen kristinuskoa. Olen itsekin ollut hieman uskovainen ja erittäin kiinnostunut Raamatusta ollessani 9-vuotias. Silloin uskonto oli lempiaineitani, on se ehkä vieläkin, vaikka onkin enää yksi pakollinen uskonnon kurssi jäljellä.
En kuitenkaan unohda tai häpeä sitä millainen joskus olin.